SePo
Mikrotalouden osa

 

EtusivuSisällysluettelo

5. JULKINEN TALOUS (JS)

- julkistalouden rooli
- valtion talous
- kuntien talous
- verotuksen periaate ja verorasitus
 

5.1 JULKISTALOUDEN ROOLI

Julkinen talous on julkisyhteisöjen taloutta. Julkisyhteisöjä ovat  valtio, kunnat ja kuntayhtymät sekä sosiaaliturvarahastot.

Sosiaaliturvarahastoja ovat Kansaneläkelaitos, työeläkelaitokset, työttömyyskassat, Työttömyysvakuutusrahasto ja Koulutus- ja erorahasto.

Julkisen talouden tunnusmerkkejä:

  • niiden jäsenyys on pakollista
  • ne eivät tavoittele ensisijaisesti voittoa
  • ne tavoittelevat yhteiskunnan hyvinvointia
  • tulot kerätään veroina ja pakollisina maksuina ( ns. pakkoperiaate)
  • pääosa tuloista kerätään veroina
  • menot ovat yhteiskulutusta ja niissä vallitsee ilmaisperiaate
  • niiden tehtävänä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista
  • julkinen talous on toimeksiantotaloutta eli varojen käyttöä ohjaa ja valvoo eduskunta
  • julkisen talouden  toiminta on paljolti tulo- ja menoarvioon eli budjettiin sidottua

Menot ovat yhteiskulutusta ja niissä vallitsee ilmaisperiaate. Julkisen talouden tehtävänä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista. Pohjoismaissa julkisen talouden rooli on perinteisesti ollut hyvin laaja.

Julkinen talous on toimeksiantotaloutta eli varojen käyttöä ohjaa ja valvoo edustuslaitos.

Julkisen ja yksityisen sektorin välinen raja on muuttunut aikojen myötä, kun monia aiemmin yksityisen sektorin piirissä tuotettuja tavaroita ja palveluksia on siirtynyt julkisen sektorin tuotettavaksi. Julkinen sektori on laajentunut voimakkaasti.

Julkisen sektorin tehtävien jako:
 1) tuotanto- ja kulutuspäätösten ohjaaminen eli kohdentamistehtävä. 
 2) talouden vakaasta kehityksestä huolehtiminen eli tasapainotustehtävä.
 3) tulonjaon tasoittaminen eli tulonjakotehtävä.

Julkisen sektorin ohjaustehtävään luetaan hallinto-, oikeus- ja turvallisuusjärjestelmien ylläpito sekä julkisen vallan harjoittama yleinen normiohjaus. Tuotanto- ja kulutuspäätöksiä ohjataan mm. kilpailu- ja teollisuuspolitiikan sekä koulutus- , sosiaali- ja ympäristöpolitiikan avulla. 

Kansantalouden tasapainotustehtävä eli talouden vakaasta kehityksestä huolehtiminen tapahtuu yleisen talouspolitiikan avulla.

Tulonjakotehtävää toteutetaan verotuksen ja erilaisten tulonsiirtojärjestelmien avulla, joilla tasataan tuloja toisaalta henkilöiden ja kotitalouksien ja toisaalta yritysten, elinkeinojen ja alueiden kesken.

Valtion ja kuntien ohella myös sosiaaliturvarahastoilla - eli Kansaneläkelaitoksella, työttömyyskassoilla ja yksityisillä työeläkelaitoksilla ja eläkesäätiöillä - on tulonsiirroista huolehtimisessa keskeinen rooli.

Kotitalouksien väliseen tulonjakoon vaikutetaan valtionverotuksen progressiivisuudella ja tulonsiirtojen avulla.

Yritysten ja elinkeinojen väliseen tulonjakoon vaikutetaan erilaisten yritystukien, maataloustuen ja muiden elinkeinotukien ja aluepoliittisten tukien avulla. EU-jäsenyyden jälkeen Suomen maatalouspolitiikka ja osin myös aluepolitiikka kuuluu EU:n piiriin. Euroopan unioni tukee aluekehitystä erilaisten rahastojen avulla. 

Julkisen sektorin  yritystoimintaa säätelevä ja edistävä rooli
Suomessa julkisella sektorilla on merkittävä vaikutus yritystoimintaan.
Yritystoimintaa säädellään monin laein ja asetuksin.
Yritysten tulee ottaa nämä seikat huomioon ja tarkistaa, että toiminta on laillista ja säädösten mukaista.
.
Sääteleviä oikeussäädöksiä ovat:

  • EY:n tuomioistuimen päätökset

  • perustuslait

  • tavalliset lait

  • asetukset

  • valtioneuvoston päätökset

  • ministeriöiden päätökset

  • muut säädökset

Huomioon otettavia seikkoja ovat mm.:

  • tuotteisiin liittyvät määräykset
  • kuluttajansuojalaki
  • toimiluvat
  • aukioloaikojen rajoitukset
  • työnantajasäädökset
  • verotuskäytännöt

Yritystoiminnan edistäminen
Julkisen sektorin tehtävänä on myös yritystoiminnan edistäminen. Julkisen sektorin yritystoimintaa edistäviä toimia kutsutaan pk -yrityspolitiikaksi. 

Pk-yrityspolitiikan tavoitteita:
1) yritysten määrän lisääminen. (saadaan uusia työpaikkoja ja monipuolistetaan ja rikastutetaan taloutta). Pyritään rohkaisemaan yrittäjähenkisiä ja idearikkaita ihmisiä yritystoimintaan sekä poistamaan yrittäjäksi ryhtymisen esteitä ja vaikeuksia.

2) nykyisten yritysten säilyttäminen. Pyritään tukemaan yrityksiä ja luomaan niille hyvät kehittymisedellytykset.

3) pk -yritysten kehittäminen. Tällöin huomiota kiinnitetään erityisesti pk  yrityksille tyypillisten ylivoimatekijöiden vahvistamiseen.

Alkuun

5.2 VALTION TALOUS

Monet  määrärahat ovat kaikkien taloustoimijoiden kannalta tärkeitä (esimerkiksi koulutus-, kulttuuri-, terveydenhuoltoja tiemäärärahat), vaikka niiden vaikutus ei ole niin välitön kuin verojen ja avustusten. 

Valtion tehtäviin kuuluu huolehtia mm. korkeakoulutasoisista koulutuspalveluista, maanteistä, poliisitoimesta ja maanpuolustuksesta sekä eräistä tulonsiirroista ( lapsilisät, asumis- ja opintotuki).

5.2.1 Valtion tulot

Tulot
Valtion kerää pääosan tuloistaan veroina. Suurimmat tulonlähteet ovat liikevaihtoon perustuvat verot, tulo- ja varallisuusverot sekä lainanotto. Verojen lisäksi valtio saa rahaa maksullisista palveluista, omistamiensa yritysten osingoista sekä myöntämiensä lainojen koroista.
Merkittävin erä budjetin tulopuolella on verot, jotka muodostavat noin 60-85 prosenttia valtion tuloista. Verot jaetaan välittömiin ja välillisiin.

Välittömiä veroja ovat:
tulo- ja varallisuusvero
perintö ja lahjavero
korkotulojen lähdevero

Tulo- ja varallisuusvero sekä perintö- ja lahjavero ovat progressiivisia veroja. Niiden veroprosentti  nousee tulon, varallisuuden tai perintöosuuden kasvaessa.

Korkotulojen lähdevero, samoin kuin pääomatulojen (= esimerkiksi yhteisöyritysten voittojen, vuokratulojen ja myyntivoittojen), vero ei ole progressiivinen, vaan veroa peritään sama prosentti tulon suuruudesta riippumatta.

Tärkeitä välillisiä veroja:
arvonlisävero
valmisteverot, joista tuottoisimpia ovat polttoaine-, alkoholijuoma- ja olutvero sekä tupakkavero.

Muita veroja:
 - autovero
 - moottoriajoneuvovero
 - ajoneuvovero (eli ns. auton käyttömaksu)
 - varainsiirtovero
 - jätevero.

Muita ns. juoksevia tuloja ovat valtion eri hallinnonaloilla perittävät maksut, lainanannosta kertyvät korkotulot ja tulot liiketoiminnasta, joita saadaan pääasiassa valtionyhtiöistä. Jos juoksevat tulot eivät riitä valtion menojen kattamiseen, valtio laskee liikkeelle obligaatiolainoja kotimaassa tai ottaa ulkomailta joko obligaatio- tai muita lainoja.

5.2.2 Valtion menot

Menot
Valtion menoja voidaan tarkastella monesta näkökulmasta

Menojen hallinnonaloittainen jakauma kertoo paljonko ovat tasavallan presidentin, eduskunnan, valtioneuvoston ja ministeriöiden menot ja paljonko ovat lainojen korkokulut.

Taloudellisen laadun mukainen menojen ryhmittely ilmaisee kulutus-, sijoitus-, siirto- ja muiden menojen määrän.
Kulutusmenot ovat palkkoja, eläkkeitä ja puolustusvoimien kaluston hankinnasta sekä muista kulutustavarahankinnoista aiheutuneita menoja.
Sijoitusmenot syntyvät rakennusten ja teiden rakentamisesta sekä kone-, laite- ja kalustohankinnoista.
Siirtomenot muodostuvat kotitalouksille annettavista sosiaaliavustuksista, kunnille myönnettävistä valtionavustuksista ja elinkeinoelämän saamista tukipalkkioista. Myös siirrot ulkomaille luetaan näihin menoihin.
Muut menot käsittävät pääasiassa valtion velan korkomenot.

Valtion menoista 25 % kuluu sosiaaliturvaan ja terveydenhoitoon. Toiseksi merkittävin menoerä on valtion velan hoito (15 %). Kolmanneksi suurin menoerä (14 %) on opetus-, tiede ja kulttuurimenot.

Katso valtion budjettiesitys vuodelle 2005 www.vn.fi ja alla oleva linkki, jossa on paljon tietoa Suomen taloudesta.
http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk//taskus_valtiontalous.html

Alkuun

 

5.3. KUNTIEN TALOUS

5.3.1 Kuntien tulot

Kuntien talous on samalla tavoin suunnitelmallista kuin valtion talouskin, ja tulot ja menot sisältyvät vuosittain laadittavaan talousarvioon.

Kunnat keräävät tulonsa veroilla, palvelumaksuilla sekä pääomatuloilla. Verotulot koostuvat pääosin kunnallisverosta ja kiinteistöverosta. Lisäksi osa yhtiöiden ja yhteisöjen voitoistaan valtiolle maksamista veroista tilitetään kunnille yhteisöverona. Palvelumaksuja kunnat saavat mm. päivähoito- ja sairaalamaksuina. 

Kuntien tulolähteet:

- verot
- valtionosuudet
- palvelumaksut
- pääomatulot

Kunnan tärkein tulolähde on kunnallisvero. Sillä katetaan se osa menoista, johon muut tulot eivät riitä. Talousarvio siis tasapainotetaan veroilla.

Kunnallisveroa peritään vain tuloista. Maksettavan veron suuruus riippuu verovelvollisen  verotettavan  tulon määrästä ja kunnallisveroprosentista. Veroprosentin määräämiseksi arvioidaan kunnan seuraavan varainhoitovuoden menot ja vähennetään niistä kunnan saamat maksu- yms. tulot ja otettavat lainat. Jäännös on kunnallisverolla katettava määrä, joka sitten jaetaan kuntalaisten arvioidulla verotettavalla tulolla.

Toinen kunnallinen vero on kiinteistövero, jota peritään maa-alueista, asunnoista ja muista rakennuksista, ei kuitenkaan maatalousmaasta ja -rakennuksista. Vero on määräprosentti kiinteistön verotusarvosta siten, että vakinaisen asunnon veroprosentti on pienempi kuin muiden kohteiden. Prosentit vaihtelevat kunnittain ja kiinteistön lajista riippuen. nollasta yhteen.

Merkittävin tulonlähde verojen jälkeen on valtionosuudet, joita valtio maksaa kunnille korvaukseksi niiden tuottamista lakisääteisistä palveluista. Ne ovat korvauksia, joita valtio maksaa kunnille, ja niiden tarkoituksena on turvata peruspalvelujen saatavuus kaikissa kunnissa riippumatta niiden taloudellisesta asemasta. Kuntien saaman yleisen valtionosuuden suuruus määräytyy pääasiassa kunnan asukasluvun perusteella. Lisäksi kunnille maksetaan sivistystoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen valtion osuudet, joiden suuruuteen vaikuttavat väestön määrä, ikärakenne, kunnan kaksikielisyys jne. Kunnat saavat itse päättää valtionosuuksien käytöstä.

Verojen lisäksi kunnat perivät maksuja laitostensa palveluista. Liiketoiminnasta saatuja tuloja ovat esimerkiksi vesi- ja jätevesimaksut sekä satama- ja liikennelaitosten maksut.

Pääomatuloja kunnat saavat omistamiensa liikelaitosten tuottoina sekä osinko- ja korkotuottoina. Kunnat ottavat lisäksi lainoja investointiensa rahoittamiseen. Valtio on merkittävä lainanantaja, ja lisäksi lainoja saadaan pankeilta ja vakuutuslaitoksilta.

5.3.2 Kuntien menot

Kuntien tehtävät:
-lakisääteiset tehtävät (sivistystoimi, terveydenhuolto ja sosiaalitoimi)
-vapaaehtoiset (urheilu- ja vapaa-aikapalvelut)

Pääosa kuntien menoista kuluu kuntien lakisääteisten tehtävien hoitamiseen.
Resurssien yhdistämiseksi kunnat voivat hoitaa joitakin tehtäviä yhdessä kuntayhtymien avulla. Kuntayhtymiä on perustettu varsinkin sairaaloiden ja koulujen ylläpitämiseksi.

Eniten menoja kunnille aiheuttavat sosiaali- ja terveystoimen sekä opetus- ja kulttuuritoimen hallinnonalat. Koska kuntien palvelut ovat hyvin työvoimavaltaisia, henkilöstökulujen osuus käsittää melkein puolet kaikista kuntien menoista.

Kuntayhtymät on tavallisimmin perustettu ylläpitämään monen kunnan yhteistä laitosta: sairaalaa, vanhainkotia jne. Kunnat ovat perustaneet näitä osittain vapaaehtoisesti, koska varsinkaan pienet kunnat eivät pysty yksin kustantamaan kalliita palveluja. Lakisääteisistä kuntayhtymistä mainittakoon keskussairaalat. Kuntayhtymillä ei ole verotusoikeutta. Niiden tulot muodostuvat jäsenkuntien maksuosuuksista. Lisäksi ne perivät maksuja asiakkailtaan.
Katso myös  www.kunta.net ja www.stat.fi millainen on kuntien tulo- ja menorakenne. 

Alkuun

5.4. VEROTUKSEN PERIAATTEET JA VERORASITUS

Tuloista ja varallisuudesta perittäviä veroja sanotaan välittömiksi ja hyödykkeiden hintoihin sisältyviä veroja välillisiksi. 

Suhteellinen vero on prosentuaalisesti aina yhtä suuri riippumatta tulon tai varallisuuden määrästä. Progressiivisten verojen tapauksessa veroprosentti kasvaa tulojen tai varallisuuden kasvaessa. Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutusmaksu sekä työntekijän eläke- ja työkyvyttömyysmaksut ovat myös välittömien verojen kaltaisia maksuja, vaikka niitä ei virallisesti luokitellakaan veroiksi.

Tärkeimpiä välillisiä veroja ovat arvonlisä-, valmiste-, varainsiirto-, auto- ja moottoripyörävero. Ympäristöverot, joilla pyritään ohjaamaan tuotantoa luontoystävällisempään suuntaan ovat myös välillisiä veroja.

Verotuksen periaatteet ja verorasitus
Verotus voi perustua kahdelle vaihtoehtoiselle periaatteelle. Ensinnäkin voidaan lähteä siitä, että se maksaa, joka hyötyy. Tällaisella verolla ei voi rahoittaa turvallisuuspalvelujen tuotantoa, mutta periaatteessa esimerkiksi teiden rakentamista ja kunnossapitoa varten voitaisiin periä bensiinivero autonomistajilta tai koulutuksen järjestämistä varten kouluvero niiltä, jotka tarvitsevat koulutuspalveluja. Tällä periaatteella perityt verot voisivat kuitenkin tulla kohtuuttoman raskaiksi pienituloisille.

Sitä paitsi hyötyjiä on vaikea tarkoin määritellä; teistä hyötyvät muutkin kuin autonomistajat, ja koko kansantaloudelle koulutus on tärkeää, ei ainoastaan yksilöille. Yleensä verot peritään maksukyvyn mukaan, jolloin lähtökohtana on se, että suurista tuloista on helpompi maksaa veroa.

Esimerkki verorasituksesta
On kaksi tulonsaajaa. Jos 14000 euron verotettavasta tulosta peritään veroa 2,4 prosenttia, veron määrä on 336 euroa ja verovelvolliselle jää veron jälkeen 13664 euroa. Jos sitä vastoin 34000 euron tulosta perittävä vero on 14 prosenttia eli 4760 euroa, maksettavan veron määrä on moninkertainen.
Verovelvolliselle jää kuitenkin 29240 euroa, mikä antaa yli kaksinkertaiset kulutusmahdollisuudet pienituloiseen verrattuna.


Esimerkissä olevat veroprosentit ovat suurin piirtein ne, joita Suomessa sovelletaan valtion verotuksessa. Lisäksi on luonnollisesti maksettava kunnallisvero ja sosiaalivakuutusmaksut, joita pieni- ja suurituloiset maksavat saman prosentin mukaan.

Verorasitus jakautuu kotitalouksien kesken eri tavoin riippuen siitä, millainen on verotuksen rakenne. Niin kuin edellä oleva esimerkki osoitti, verorasitus kohdistuu ennen kaikkea suurituloisiin, jos verot kerätään pääasiassa progressiivisella tuloverotuksella.

Jos pääpaino on arvonlisäverotuksessa, verorasitus kohdistuu ankarimpana pienituloisiin. Tämä johtuu siitä, että pienituloinen joutuu kuluttamaan koko tulonsa ja maksaa siis arvonlisäveron koko tulosta. Suurituloinen sen sijaan käyttää kulutukseen vain osan tuloistaan ja säästää osan. Arvonlisäveron hän maksaa näin ollen vain siitä osasta tuloa, jonka kuluttaa.

Verot ja tulonsiirrot tasaavat tuloja eri suuntiin
Julkinen sektori tarvitsee verotuloja julkishyödykkeiden tuottamiseen, mutta se käyttää menoja ja tulonsiirtoja myös tulon uudelleenjakamiseen.

Verot ja tulonsiirrot jakavat molemmat tuloa uudelleen, mutta eri suuntaan. Siksi verojärjestelmän suunnittelussa on kyse nettoverojen (maksettujen verojen ja saatujen tulonsiirtojen erotuksen) suunnittelusta.

Kaikki eivät aina näe asiaa näin. Varsinkin välillisiä tulonsiirtoja, joita saadaan ilmaisten tai halpojen julkisten palveluiden muodossa, on usein vaikea havaita. Jos verojen ainoa tarkoitus olisi valtion välttämättömien menojen kattaminen, verotuksen periaate olisi yksinkertainen.

Tehokkain tapa kerätä verot olisi koota jokaiselta sama könttäsumma.
Könttävero merkitsisi että jokainen maksaisi saman verran.

Useimpien mielestä verotuksen on perustuttava maksukyvyn periaatteeseen. Maksettavien verojen tulee riippua veronmaksajan tuloista, omaisuudesta, kulutuksesta tai muusta ominaisuudesta.

Kaksi oikeudenmukaisuus periaatetta on tämän mukaan mahdollista:
  (1) samassa asemassa olevat maksavat yhtä paljon

 (2) parempiosainen maksaa enemmän.

Nettoveroja käytetään lähes kaikissa maissa tuloerojen supistamiseen. Tällöin verotus on progressiivista: henkilö, jolla on enemmän tuloja ja omaisuutta, maksaa veroa suuremman prosenttiosan. Progressiivista verotusta pidetään useimmiten oikeudenmukaisena.
 
Veropohjan valinta
Veropohja on se mitä verotetaan. Mikä on oikea veropohja? Pitäisikö vero maksaa esimerkiksi. tulojen, omaisuuden vai kulutuksen mukaan? Suurin osa veroista maksetaan tulojen perusteella.

 Käytännössä on tärkeää, että veropohja on laaja. Ellei näin ole, verokanta - esimerkiksi tulojen veroprosentti - nousee kovin korkeaksi. Tämä taas tuhoaa kannustimia. Suomessa joudutaan yleisesti maksamaan yli 50 prosentin rajaveroastetta eli yli puolet tulojen lisäyksestä menee veroihin, mikä saattaa hyvinkin vähentää työnteon ja yrittäjyyden halua. 

HUOM! loppuosa tästä tekstistä alaspäin ennen kpl 15 tehtäviä on oheislukemistoa

Ei tarvitse lukea, mutta voi lukea, jos kiinnostaa

Veronmaksajien keskusliiton julkaisema kansainvälinen palkkavertailu kertoo: Koko Euroopassa on 2000- luvulla vallinnut trendi, jossa työn verotusta on haluttu keventää  Suomi on pysynyt tämän trendin tahdissa, mutta ei ole parantanut suhteellista asemaansa, tutkimuksen laatinut Veronmaksajain pääekonomisti Jaana Kurjenoja sanoi liiton tiedotustilaisuudessa. Pienten palkkatulojen eli noin 19300 euroa vuodessa ansaitsevien tuloverotuksessa Suomi on viime vuosina sentään jo saavuttanut eurooppalaisen keskitason. Sillä ei Kurjenojan mukaan kuitenkaan juuri ole merkitystä varsinaisen verokilpailun kannalta, jota käydään nimenomaan keskipalkat ylittävillä tulotasoilla.

Tulojen noustessa ero kasvaa siten, että 45 000 euroa ansaitsevien verotus on Suomessa neljä prosenttiyksikköä kireämpää kuin 13 muussa Euroopan maassa keskimäärin. Ylimmässä tutkitussa palkkaluokassa eli 96 500 euroa ansaitsevien ryhmässä ero venyy 6,9 prosenttiyksikköön.

Marginaalivero
Verotuksen keskeisin ongelma liittyy Kurjenojan mielestä kuitenkin marginaaliverotukseen, jossa Suomi erottuu vertailumaista vielä selvemmin. Keskituloisten marginaalivero on meillä 7,5 prosenttiyksikköä ja ylimmän tuloluokan 10 prosenttiyksikköä kireämpi kuin Euroopan maissa keskimäärin. Jos vertailuun otetaan mukaan vielä neljä Euroopan ulkopuolista OECD-maata eli Japani, Yhdysvallat, Kanada ja Australia, Suomen marginaalivero ylittää keskiarvonkeskituloisten ryhmässä 8,8 ja ylimmässä tuloluokassa 11,8 prosenttiyksiköllä. 

Suomen muita ankarampi veroprogressio näyttää rankaisevan ankarasti jo keskituloisten työssä etenemistä. Siksi ylimmän marginaaliveronalennus ei riitä ratkaisuksi, vaan sitä olisi kevennettävä jo keskipalkkaisilla, Kurjenoja vaatii. Veronmaksajain keskusliitto esitti, että valtion tuloveroasteikkoa pitäisi alentaa kaikissa tuloluokissa neljällä prosenttiyksiköllä. Nyt liiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen linjasi toiveita hieman pyöreämmin. Olennaista on, että kevennyksiä jatketaan määrätietoisesti kautta linjan sillä tahdilla, jolla Vanhasen hallitus on kautensa aloittanut, hän sanoi. Tähän mennessä kevennyksiä on viime ja tälle vuodelle kertynyt (STT/Veronmaksajat) yhteensä 900 miljoonalla eurolla, mikä tarkoittaa keskimääräiseen veroasteeseen runsaan yhden prosenttiyksikön alennusta. Lehtisen mielestä hallituksen, tulisi linjata veronkevennysten jatko selvästi jo kesän budjettiriihessä, eikä ajautua tupo-neuvottelujen ajopuuksi. - Veronkevennysten yhtäkkinen lopettaminen olisi politiikkamuutos, ei se, että niitä jatketaan, Lehtinen korosti.

Työnantajamaksut
Työnantajamaksut eivät nyt tehdyn selvityksen mukaan ole Suomessa eurooppalaisittain katsoen ankaria, vaan muun muassa Virossa ja Ruotsissa ne ylittävät selvästi meikäläisen tason. Kaikissa tutkituissa EU-maissa työnantajamaksut olivat keskimäärin 24,5 prosenttia" kun Suomessa niitä peritään 23,76 prosenttia. - Työnantajamaksujen alentamiselle voi olla kotimaisia syitä, mutta kansainvälisessä kilpailussa ensisijaisempi keventämisenkohde on vähintään keskituloisten marginaaliverotus, Kurjenoja totesi. Veronmaksajain keskusliiton selvityksessä on vertailtu Suomen ja 17 muun läntisen teollisuusmaan verotusta. Neljä vuotta sitten tehtyyn edelliseen vastaavaan selvitykseen nähden erona on se, että tällä kertaa mukana oli myös tuore EU-maa Viro. Selvityksessä on yksinkertaisuuden vuoksi vertailtu vain perheettömien palkansaajien verotusta. Perheellistenkohdalla Suomen tilanne näyttäisi synkemmältä, sillä useissa. muissa maissa perheellistenverotukseen kohdistuu erilaisia huojennuksia, joita meillä ei ole, Kurjenoja huomautti

 

Alkuun


Kappaleen 5 tehtävät

1. Mitä taloudet muodostavat julkisen talouden?

2. Mitä erityistehtäviä on julkisella sektorilla kotitalouksiin ja yrityksiin verrattuna?

3. Mitä tarkoitetaan julkisen talouden budjetissa pakkoperiaatteella ja ilmaisperiaatteella? 

4. Mitä eroa on valtion verolla ja kunnallisverolla?

5. Mikä on kotikuntasi ja paljonko on sen kunnallisveroprosentti? (netti)

6. Miksi valtion budjettiesitys kiinnostaa talouden toimijoita?

7. Mitkä ovat kuntien kolme tärkeintä menokohdetta ja tulolähdettä?

8. Miten julkinen valta säätelee ja edistää yritystoimintaa?

9. Onko verotus Suomessa mielestäsi oikeudenmukaista ja kohtuullista?

10. Vieraile netissä www.vero.fi  ja www.veronmaksajat.fi  sivuilla ja lue joku lyhyt
mielenkiintoinen verotusta koskeva teksti ja tiivistä sen olennainen sisältö ja lähetä se  sähköpostina (tai tiivistä tuo yllä oleva oheislukemistoa -teksti).

Alkuun


EtusivuSisällysluettelo